Kansainvälinen tyttöjen päivä

kasvukaruselli tyttöjen päivä

Hyvää tyttöjen päivää – vielä ehtii! (Kun oma tyttö on saatu unten maille.)

Niinkuin isän-ja äitienpäivänkin kohdalla todetaan usein, että jokainen päivähän on tavallaan isien-ja äitienpäivä, niin samaa toivoisi myös tyttöjen päivän kohdalla. Toisaalta useimmiten sille on jokin ihan pätevä syy, että on erikseen koettu tarpeelliseksi lanseerata päivä jollekin teemalle. Sukupuolten välisen tasa-arvoisen kohtelun ei voi sanoa olevan edellekään itsestäänselvää, myöskään lasten kohdalla.

Seksuaalikasvatuksen näkökulmasta yksi aika ihmeellinen seikka on se, kuinka epätasa-arvoisesti meillä on totuttu puhumaan esimerkiksi poikien ja tyttöjen sukupuolielimistä. Lainaan esimerkkinä erään vanhemman osuvaa havaintoa: rakastetussa Teemu ja Maija-kirjassa alastomat lapset katselevat toistensa kehoja. Pojalle todetaan, että sinulla on pippeli ja tytön kohdalla puhutaan pissireiästä. Siis mistä?

Poikien kohdalla meillä on yleensä aika vakiintunut tapa puhua pippelistä. Tyttöjen kohdalla kuitenkin monille tämän päivän vanhemmillekin on hyvin vaikeaa käyttää mitään järkevää sanaa, kun tarkoitetaan pimppiä. Tyttöjen sukupuolielimille on olemassa aivan huima määrä erilaisia nimityksiä, joista monet ovatkin oikein käyttökelpoisia. Jokainen perhe voi ilman muuta valita itselleen sopivan sanan, kunhan kuitenkin sukupuolielimet nimetään aivan kuin muutkin kehon osat: jollakin niitä oikeasti tarkoittavalla käsitteellä.

Hyvin usein tyttöjen kohdalla koko sukupuolielinten alueesta etupuolelta takapuolelle puhutaan yhdellä epämääräisellä yleiskäsitteellä ”peppu” tai ”pylly”. Pylly on takapuoli ja se, mistä ulostetaan. Siihen ei liity välttämättä mikään mieltä ylentävin assosiaatio. On normaalin kasvun kannalta tärkeää, että lapset oppivat totuudenmukaisesti tuntemaan oman kehonsa. Nimeämään kehon osat ja ymmärtämään niiden tehtävät. Samalla lapselle on tärkeää kertoa ja välittää asennetta, että hän on juuri oikeanlainen sellaisena kuin on.

kasvukaruselli

On varsin tavallista, että monet tytöt eivät ole välttämättä koskaan ennen kuin vasta ala- tai jopa yläkouluikäisinä katsoneet, mitä heidän alapäässä on. Vaikka käymme kuitenkin esimerkiksi vessassa päivittäin. Ei ihme, että erään tuoreen Pohjois-Karjalaisille 2.asteen opiskelijoille tehdyn kyselyn mukaan suuri osa nuorista ei tiennyt, kuinka monta reikää heillä alapäässä on. Varhaisvuosista lähtien meidän tulisi kuitenkin oppia huolehtimaan omasta kehosta, sen puhtaudesta ja hyvinvoinnista. On tärkeää osata kertoa tuntemuksista tai muusta mielen päällä olevasta tutulle aikuiselle. Kukaan muu ei voi tuntea, miltä toisen kehossa tuntuu.

Jos läheisimpienkään aikuisten kanssa ei ole koskaan ollut luontavaa puhua omasta kehosta, niin nopeasti oppivina tapauksina jo hyvin pienet lapset poimivat, että tässä aiheessa – ja ehkä myös minussa – on jotakin häpeällistä. Likaista tai selvästikin vaikenemisen arvoista. Muistan itsekin, kuinka järkyttynyt olin näkemästäni, kun ensimmäistä kertaa älysin joskus lapsena salaa vilkaista omaa alapäätäni. Näytti lähinnä kamalalta.

Kun aikuisista lähteävä keskustelu kotona on luontevaa ja myönteistä, niin myös lapsi omaksuu useimmiten muitta mutkitta saman suhtautumisen. Lapsi syntyy hyväksyen itsensä täysin. Ihminen ei lähtökohtaisesti tunne häpeää vaan se opitaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Samoin kaikki kehon osat ovat lapselle aivan samanarvoisia.

Kun vaikka lapsen alapäätä pestessä aikuinen ei yhtäkkiä puhu mitään, vaikka muuten nykylapsille sanoitetaan jatkuvasti kaikkea ympärillä, oppii tarkkaavainen lapsi nopeasti aikuisten muista tilanteista eroavan asenteen. Kun taas lapsi oppii pienestä pitäen tuntemaan itsensä juuri oikeanlaiseksi, itsetunto vahvistuu ja lapsi osaa paremmin myös suojella itseään. Vaikka lapsen seksuaalisuus on aivan erilaista kuin aikuisten, niin lapsuuden aikana luodaan pohja myös aikuisiän seksuaaliterveydelle.

Tyttöjen päivänä on hyvä kokea positiivista uskoa tulevaan, kun tietää, että tytöstä polvi paranee. Oma alle kouluikäinen osaa kotona vapautuneen iloisesti katsella silloin tällöin myös alapäätään peilistä ja suhtautua kehoonsa juuri niin spontaanin leikkisästi ja ihanalla ylpeydellä, kuin terve lapsi luontaisesti tekeekin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s