Miksi alakoulun ope kouluttautuu seksuaalineuvojaksi?

kasvukaruselli miksi alakoulun ope kouluttautuu seksuaalineuvojaksiOlin töissä lintukotomaisessa, erittäin mukavassa alakoulussa opettajana, kun ajatus alkoi herätä. Aloin jutella aiheesta opetuttujen kanssa. Lyhyenkin ajan gallup avasi silmät ja vahvisti aavistuksen: ei meistä kukaan ole saanut riittävästi tietoa oppilaiden seksuaalisen kasvun tukemisesta. Vielä tänäkään päivänä kukaan vastaani tullut opettaja ei ole sanonut kokevansa itseään varmaksi näiden teemojen käsittelyssä.

Suomessa on maailman korkein opettajankoulutus. Se tarkoittaa käytännössä noin viiden vuoden yliopisto-opintoja yleissivistävän koulutuksen jälkeen.

Veikkauksia: mahtuuko noihin viiteen vuoteen yhtään oppituntia lasten ja nuorten normaalista seksuaalisesta kehityksestä? Tai siitä, kuinka lapsia ohjataan silloin, kun he katsovat välitunnilla pornoa, imitoivat aikuisseksiä tai kutsuvat luokkakaveriaan harrastuksenaan homoksi?

Ammattitaitoiset opettajat luultavasti tiedostavat välittömästi, että nämä ovat niitä teemoja, joihin tiukka autoritäärisyys tai totaalikiellot eivät ole pätevimpiä tapoja. Silti kokeneellakin opettajalla voi olla varsin epävarma tunne, että mikä olisi hyvä tapa. Mitä voi kertoa vai olisiko parempi vaan olla reagoimatta ja ohjata huomio muihin asioihin? Näissä aiheissa aikuisten sanomiset rekisteröidään tarkasti. Myös asenteet välittyvät ja jättävät helposti pysyvän jäljen oppilaisiin. Paremman puutteessa ratkaisu on usein asian ohittaminen.

Vaikka opettajankoulutus ohittaa muitakin jokaisen ihmisen elämään liittyviä seikkoja, niin useimmiten maalaisjärki ja elämänkokemus auttavat toimimaan koulun arjessa esiin putkahtelevissa tilanteissa. Ei ole kuitenkaan ihme, että suuri osa ammattikasvattajista kokee epävarmuutta seksuaalikasvatukseen liittyvissä aiheissa. Eihän meistä oikein kenelläkään ole kokemusta luontevasta ja hyvästä seksuaalikasvatuksesta. Omasta lapsuudesta jos poimii mallia, niin se ei useimmiten tarjoa muuta kuin puhumattomuutta. Tai sitten mieleen tulee jokin vaivaannuttava hetki, jonka muistaa vuosikymmentenkin päästä.

Tämän päivän Suomen kouluissa esimerkiksi yllä kuvaamani seksuaaliseen kasvuun liittyvät tilanteet ovat täysin tavallisia. Nämä teemat liittyvät jokaisen elämään. Opettaja on usein vuosien ajan lasten elämän läheisin aikuinen ja merkittävin vaikuttaja kodin ulkopuolella. Silti meilläkään hyvin johdetussa ja erinomaisten ammattilaisten koulussa ei ollut vahvaa tietoa tai selviä toimintamalleja.  Tilanteita purettiin kiusaamisen vastaisessa tiimissä ja pohdittiin käytänteitä moniammatillisessa oppilashuoltoryhmässä, jokseenkin epämukavuusalueella.

Se, että pitää erikseen opiskella seksuaalineuvojaksi, ei voi olla ainoa reitti siihen, että vanhempana ja opettajana osaa jutella luontevasti perusasioista lasten kanssa. Voisiko viiden vuoden opettajankoulutukseen mahtua aiheesta vaikka muutama tunti asiaa? Kärsisikö sen lainata vaikka kvantitatiivisten tutkimusmenetelmien jatkokurssin jatkokurssista?

Ensi artikkelissa kerron konkreettisia esimerkkejä, kuinka vanhemmat tai opettajat voivat toimia, jos ja kun lapset ovat katsoneet aikuisviihdettä.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s