Vielä tänäkin päivänä, kaikista saaduista tiedoista ja tutkimuksista huolimatta, Suomessa on joukko, joka epäilee seksuaalikasvatuksen tarkoitusperiä ja seurauksia. On pohdittu, tekeekö seksuaalikasvatus nuorista helppoja uhreja esimerkiksi groomauksen kaltaisille ilmiöille. Haluan uskoa, että myös kyseenalaistajat pyrkivät ajamaan nuorten hyvinvoinnin asiaa. Niinkuin useimmissa muissakin tapauksissa, epäilyt johtuvat useimmiten ennen kaikkea siitä, ettei asiaan ole perehdytty.
Meidän perinteisessä vaikenemisen kulttuurissa koko seksuaalisuus-sana vie monen aikuisen vahvasti epämukavuusalueelle ja nopea kieltäminen voi ymmärrettävästi olla ensimmäinen reaktio sieltä pois pääsemiseksi. Omat hankalat tunteet voivat saada aikaan tyrmäävän reaktion, jolloin ei ole kykyä tutustua siihen, mistä tämän päivän hyvässä ja tarkoituksenmukaisessa seksuaalikasvatuksessa on kyse.
Opetussuunnitelman mukaisen sisällön tavoitteena ei toden totta ole nuorten ajattelutaitojen kuoppaaminen tai riskeille altistaminen, vaan päinvastoin terveyden, hyvinvoinnin ja turvallisuuden lisääminen. Jos seksuaalikasvatuksen sisällöistä ei ole turvallista puhua edes järkevien aikuisten kuten opetusalan ammattilaisten kanssa, niin viesti on vähän sama kuin: “Pärjäilkää!”
Tällöin moni nuori jää vaille asiallista ohjausta.
Kun seksuaalikasvatuksesta on leikattu, niin nuorten riskikäyttäytyminen ja ei-toivotut seuraukset ovat kautta aikain lisääntyneet. Ja päinvastoin. Tutkitusti koulutus ja ennaltaehkäisevä tieto ovat parhaita keinoja vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin.
Aina on helpompaa antaa asiallista tietoa etukäteen, kun yrittää korjata jälkikäteen. Myös groomauksen paras ennaltaehkäisy on keskustelu ja monipuolinen seksuaalikasvatus (johon turvataidot kuuluvat saumattomasti yhtenä osana). Lasten ja nuorten seksuaalikasvatuksen lisääminen on keskeinen painopistealue myös Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen tämän hetkisessä seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimenpideohjelmassa, sillä siihen investointi on sijoitus myönteiseen tulevaisuuteen.
Seksuaalikasvatuksen tavoitteena on tukea seksuaaliterveyttä ihmisen elämässä, mm. vahvistaen oppilaan itsearvostusta ja omien rajojen tunnistamista. Samalla on keskeistä opettaa toisten kunnioittavaa kohtelua ja antaa eväitä hyviin ihmissuhteisiin. Kasvatuksella pyritään tukemaan sitä, että oppilaat saisivat positiivisia kokemuksia elämänsä voimavaraksi sekä osaisivat välttää riskejä. Näihin välineitä annetaan kertomalla asiallisesti, ei pelottelun kautta, mm. seksitaudeista, raskauden mahdollisuudesta, seksuaalisesta kaltoinkohtelusta sekä turvallisesta toiminnasta niin kasvotusten kuin verkossa.
Mistä seksuaalikasvatuksessa on kyse?
Ihmisen seksuaalinen kehitys on kolmen kerroksen kokonaisuus. Yhtä aikaa kehittyvät järjen, tunteiden ja biologisten muutosten kerrokset. Viimeiseen me emme voi vaikuttaa, mutta järjen ja tunnetaitojen kehitykseen kasvatuksella voidaan vaikuttaa merkittävästi.
Seksuaalikasvatuksen tarkoituksena on vahvistaa nimenomaan tunteiden käsittelyn taitoja ja järjen kerrosta, niin että nuori pystyisi tekemään viisaita ja itselleen hyviä valintoja.
Jokaisella on itsemääräämisoikeus omaan kehoonsa eivätkä kasvattajat tai vanhemmat voi kontrolloida nuoria ja heidän käytöstään loputtomasti, ainakaan myönteisin seurauksin. Sen sijaan voimme tukea kasvua parhaiten antamalla tietoa ja keskustelemalla koulussa näistä asioista laajasti nuorten kanssa.
Suurin osa nuorista on kiinnostuneita joka tapauksessa oman kehon muutoksista, seurustelusta ja seksuaalisuudesta, joten he hankkivat “tiedot” omia reittejään. Harva kehtaa kysyä näistä asioista vanhemmiltaan. On tutkittu, että suurimman osan suomalaisten nuorten seksiin liittyvät “tiedot” perustuvat pornoon. Ainakin itse vanhempana ja kasvattajana haluan käyttää mahdollisuuteni antaa vähän muunkinlaista tietoa.
Seksuaalisuuden on kuitenkin tarkoitus olla positiivinen asia ja voimavara ihmisen elämässä. Seksuaalikasvatuksen mustamaalaaminen ei hyödytä nuoria, ja lisäksi se sekoittaa vaan enemmän huolestuneiden vanhempien pakkaa.
Voisitteko antaa seksuaalikasvatukseen perehtyneiden ammattilaisten auttaa nuoria siinä, että he saisivat koulussa ohjausta kasvunsa tueksi? Opettajia ja vanhempia ei tarvitse sekoittaa tässä asiassa enää yhtään enempää, vaan turvaa luo se, että voi luottaa lasten saavan koulun kautta tietoa esimerkiksi turvalliseen toimintaan digitaalisissa ympäristöissä. Groomauksen kaltaisilta riskeiltä vältytään parhaiten, kun näistä asioista puhutaan etukäteen.