Lapsi on pienestä asti kosketuksissa monen kanssa. Vanhemmat, hoitajat, toiset lapset, terveydenhuollon ammattilaiset, harrastusohjaajat ja opettajat. Läheisyys on useimmiten ihanaa ja pieni lapsi ylipäätään tarvitsee monenlaista hoivaa ja apua, jossa läheisessä kosketuksissa oleminen on päivänselvää.
Siksi aikuinen ei usein tule ajatelleeksi, että eihän lapsi voi tietää, että myös aikuiselle saa sanoa EI, jos jokin kosketus tuntuu epämukavalta tai ahdistavalta. Lapsi ei voi tietää itsemääräämisoikeudestaan, ellei siitä kerrota hänelle. On tärkeää kuulla, että omasta kehosta saa päättää pienestä asti eikä kukaan muu voi tietää, mikä tuntuu sinusta hyvältä. Siksi on tärkeää oppia kuuntelemaan ja arvostamaan omaa tunnettaan – ja saada rohkaisua sen ääneen sanomiseen. Kun tämän oppii jo lapsena, omat rajansa tunnistaa helpommin myös nuorena ja aikuisena. Itseään arvostava ja omat oikeutensa tunteva ei anna helposti myöskään kohdella itseään kaltoin.
Kuulen edelleen usein ikäviä tarinoita, kuinka lääkärissä yllättäen on otettu näyte lapsen peräaukosta tai terveydenhoitaja on kokeillut alakouluikäisen kiveksiä varoittamatta ja kertomatta ensin, mitä on vuorossa ja miksi.
Lasten kanssa aikuisilla on luonnollisesti valta päättää esimerkiksi tarvittavista tutkimuksista ja rokotusten ottamisesta – ja näin kuuluukin olla. Toimenpiteet voidaan tehdä kuitenkin lasta kunnioittaen. Nämä kokemukset jäävät usein mieleen häpeällisinä omaan kehoon kajoamisina, jotka saatetaan muistaa vielä aikuisenakin. Tilanteet voisi hoitaa helposti myös lasta kunnioittaen esimerkiksi selittämällä, mistä on kyse. Tällöin ehkä olennaisin välittyvä viesti on: sinun keho on arvokas eikä kukaan saa kohdella sitä huonosti tai kajota intiimialueelle ilman lupaasi.
Puhu hyvästä ja huonosta kosketuksesta
Erilaisista kosketuksista kannattaa keskustella lapsen tai oppilaiden kanssa. Kosketuksia on monenlaisia ja se, miltä kosketus tuntuu, on usein hyvin tilannekohtaista. Oman vanhemman sylissä voi tuntua turvalliselta olla, mutta vaikka sukulaisen sylissä voi olla jännittynyt ja epämukava olo. Toisen kaverin suukko poskelle voi olla kivaa ja toisen ahdistavaa.
On tärkeää kertoa lapselle, että on ihan normaalia, että joskus voi tehdä mieli halata ja joskus kaipaa yksityisyyttä. Vaikka kyseessä olisi rakas ihminen, niin joskus läheisyys voi tuntua tukalalta. On tärkeää kuulla jo lapsena, ettei halaamiseen tai muuhun läheisyyden jakamiseen ole mitään pakkoa. Kun kuuntelee itseään, niin keho kyllä kertoo, milloin kosketus tuntuu hyvältä ja milloin huonolta.
Punaisen ja vihreän valon kosketuksia
Erittäin yksinkertainen, mutta kerrassaan toimiva liikennevalomalli toimii oivallisena havannoillistajana myös pienille lapsille kosketuksen pelisääntöjä avatessa.
Vihreät kosketukset tuntuvat hyvältä. Niistä tulee ja jää hyvä olo. Vihreän kosketuksen ei tarvitse olla koskaan salaisuus. Vihreälle, hyvän tuntuisella kosketukselle saa ilman muuta sanoa KYLLÄ.
Punaiset kosketukset taas satuttavat tai tuntuvat ikäviltä tai ahdistavilta. Huonosta kosketuksesta voi tulla turvaton olo tai se voi pelottaa tai suututtaa. Sellaiselle kannattaa ihan aina sanoa EI. Tilanteesta voi poistua heti ja kertoa heti tutulle aikuiselle.
Myös keltaisesta kosketuksesta on hyvä puhua. Vaikka joku kosketus, leikki tai tilanne olisi ensin tuntunut hyvältä, niin oman kehon kosketuksen osalta voi milloin vain myös muuttaa mielensä. Sen ei tarvitse olla mitenkään dramaattista, vaan hyvällä omatunnolla voi sanoa: “Ei kiitos, ei enää. / En halua olla tässä nyt mukana./Tämä ei tuntunutkaan hyvältä.” On sekä lapsena, nuorena ja aikuisena hyvä saada vahvistusta sille, että vaikka ensin olisi lähtenyt painileikkiin/lääkärileikkiin/pussailuun/pettinkiin/seksiin, niin ihan aina on OK myös muuttaa mielensä.
Ennaltaehkäisyä seksuaaliselle häirinnälle
Pähkinänkuoressa tässä on seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäisyn ydin. Kunnioittavan kohtelun ja itsemääräämisoikeuden pelisäännöistä puhuminen antaa eväät toimia ja ymmärtää toisia.
Toisessa tilanteessa sama toiminta voi olla kaikista osapuolista hauskaa flirttailua. Toisessa tilanteessa taas vastaava käytös tuntuu ahdistavalta ja loukkaavalta. Ahdistelija ei voi välttämättä ymmärtää tämän eroa, jos toinen ei rohkene kertoa omaa tunnettaan. EI:n ei lähtökohtaisesti tarvitset olla mitenkään dramaattinen. Olipa sitten kuinka pieni EI tahansa, niin se tarkoittaa sitä ja sitä on ymmärrettävä kunnioittaa samantien. Kun asiasta on keskusteltu, voi olla helpompi myös vastaanottaa kielteinen reaktio ilman sen suurempaa iskun tunnetta – kaikki eivät tykkää kaikesta ja joskus tilanne on vaan väärä – sinussa ihmisenä ei tarvitse olla mitään vikaa.
Kun jo lapsena oppii, ettei läheisyyttä tarvitse jakaa toisten miellyttämiseksi tai kenenkään painostuksesta, niin toivon mukaan elämän läheisyyteen liittyvät hetket ovat mahdollisimman myönteisiä, nautinnollisia ja turvallisia. Hyvältä tuntuville hetkille saa sanoa hyvällä fiiliksellä KYLLÄ. Ja ne huonot pystyisi jäämään mahdollisimman vähäisiksi, niin että ne pystyisi ohittamaan mahdollisimman pitkälle mutkattoman itsevarmalla EI:llä. 💪