Taannoin eräällä kouluvierailulla opettaja pyysi tauolla monistushuoneeseen. Hän kertoi sisarensa peruskouluikäisen nuoren kokevan itsensä pojaksi, vaikka syntymässä hänen biologinen sukupuolensa on määritetty tytöksi. Nuori oli tulossa mummolavierailulle, ja opettaja oli huolissaan siitä, kuinka mummi tulee käyttäytymään ja lapsenlapsi sen kokemaan. Omassa koulussaan lapsi oli saanut hyvin tukea ja esimerkillistä suhtautumista, mutta mummi oli viime ajat lähinnä kauhistuneena kysellyt “mitä väärää olemme tehneet?”

Toisessa tilaisuudessa kahvilla juttelemaan tuli huolestunut varhaiskasvatuksen ammattilainen. Hän kertoi ryhmässä olevasta poikana pidetystä lapsesta, joka nyt kokee suurta vastenmielisyyttä syntymässä määritettyä sukupuoltaan ja omaa ristimänimeään kohtaan. Päivähoidon työntekijät olivat ymmärtäneet, kuinka aito lapsen kokemus on, mutta vanhemmat eivät olleet suostuneet tukemaan lapsen kokemusta vaan olivat napakasti ilmoittaneet hänelle, että ainakin täysi-ikäiseksi elät poikana ja sinulle annetun nimen kanssa. Varhaiskasvattaja kertoi tämän näkyvän jo voimakkaana oireiluna ja huonovointisuutena lapsen käytöksessä, johon oli alkanut tulla mukaan aggressiivisuutta ja muita käytöspulmia.

Ei mikään ihme. Jos kuvittelet, että oma perheesi kieltäisi päivittäin sinun sukupuolen kokemuksesi, niin todennäköisesti alkaisi nopeasti tunteet sinkoilla. Näissä translasten tarinoissa koskettavinta on juuri lähipiirin ymmärtämätön suhtautuminen. Mikään muu ei ole sukupuoleltaan erityiselle niin haastavaa kuin se, jos kaikista läheisimmiltä ihmisiltä ei saa tukea ja hyväksyntää.

Lasten sukupuolen moninaisuudesta ja myönteisen kasvun tukemisesta on tärkeintä saada tietoa ennen kaikkea vanhemmille ja lasten kassa työskenteleville. Kun koko aihepiiri on usein vieras ja jokseenkin vaiettu, lapsille läheisimmät aikuiset onnistuvat helposti tahtomattaan tekemään lasten hyvinvoinnille todellista hallaa.

Pieni, mutta hyvin todellinen joukko

Suurin osa ihmisistä on cissukupuolisia eli kokee syntymässä määritetyn sukupuolen luonnollisesti omakseen. Sukupuoli on kuitenkin moniulotteinen ilmiö eikä sukupuoli-identiteetti (ihmisen sisäinen kokemus omasta sukupuolestaan) välttämättä mene yksiin syntymässä genitaalien perusteella määritetyn sukupuolen kanssa. Jos ihminen kokee syntymässä määritetyn sukupuolensa vääräksi, se on taatusti todellinen ja aito tunne, jota ei voi itse valita. Sukupuoli-identiteetti alkaa kehittyä jo 2-4-vuoden iässä, joten on tavallista, että sukupuolen epätyypillinen kokemus voi näkyä lapsessa varhaisessa vaiheessa.

Tyttöjen värit, poikien lelut, naisten ja miesten työt

Sukupuoli on useimmiten tapakulttuurissamme jatkuvasti läsnä. Se on ensimmäinen asia, joka kerrotaan vastasyntyneestä – kuin myös useimmiten minkä vain ikäisestä ihmisestä. Päättelemme luonnostamme uuden ihmisen sukupuolen kohtaamisen ensisekunneilla ja olemme jostain syystä helposti pasmat sekaisin, jos sukupuolta ei näe ilmiselvästi päällepäin. Todellisuudessa sukupuoli ei vaikuta kuitenkaan moneen asiaan, johon se helposti liitetään. Sukupuoli ei kerro, mistä väreistä pidät, mistä asioista olet kiinnostunut tai millaisessa työssä osaamisesi on parhaimmillaan. Näistä yhteiskunnan sukupuolittuneista käsityksistä on hyvä keskustella lasten kanssa, mitä onneksi myös perusopetuslaki (1998) alleviivaa.

Jos yksilö kokee sukupuolessaan ristiriitaa tai hänen sukupuolensa päätellään helposti väärin, niin se iskee todennäköisesti hänen kasvoilleen lähes päivittäin. Kukaan ei tietoisesti valitse, että haluaa kokea ristiriitaa omassa sukupuolessaan vaan se on sisäsyntyistä. Siksi on niin murhaavan jäljen jättävää, jos ihmisen lähipiiri ei ymmärrä, ettei hän oikeastaan mahda asialle mitään. Päinvastoin, useimmiten hän tarvitsee heidän tukeaan huomattavasti keskivertoa enemmän myönteisen itsetunnon vahvistamiseksi. Sukupuoli-identiteetti on kuitenkin niin syvällä meidän minäkuvan ytimessä, että sen ristiriidat näkyvät harmillisen usein myös mielenterveyspulmina – ja myös järkyttävän suurina itsemurhalukuina.

Läheisten ihmisten hyväksyntä on kenelle tahansa ensiarvoisen tärkeää. Vielä merkityksellisempää se on kuitenkin keskenkasvuisten lasten ja nuorten kohdalla. Heidän hyvinvoinnissaan juuri mikään ei ole niin olennaista kuin saada pyyteetöntä rakkautta omilta vanhemmilta ja vahvistusta läheisiltä ihmisiltä siitä, että hän on oikeanlainen juuri sellaisena kuin on.

Tue lapsen omaa kokemusta

Hei sinä vanhempi, ammattikasvattaja tai muu lapsen läheinen, tämä kappale on sinulle.

Vaikka sinulla olisi ristiriitaisia tunteita lapsen kokemaa sukupuolta kohtaan, niin yritä käsitellä omat haastavat tunteesi toisten aikuisten kanssa. Kaikki tunteesi ovat sallittuja ja voit rauhassa antaa sopeutumisellesi aikaa. Lapsen minäkuvan kehitykselle ja teidän suhteelle on kuitenkin todella musertavaa, jos lapsi aistii sinusta, ettet hyväksy häntä. Hän tarvitsee sinun ihailevaa katsettasi ja kokemusta siitä, että hän on arvokas juuri omanlaisenaan. Pieni lapsi ei lähtökohtaisesti häpeile itseään, mutta häpeä opitaan nopeasti vuorovaikutuksessa. Häpeä taas on hyvän itsetunnon pahin vihollinen.

Omaa sukupuoli-identiteettiään ei voi valita, vaan se on vahva sisäinen kokemus. Sinä et ole kasvattajana tehnyt mitään väärää tai et ole voinut vaikuttaa asiaan. Sukupuoli-identiteettiin ei voi myöskään kasvattaa, joten pyrkimällä vahvistamaan lapselle ei-ominaista sukupuoliroolia, todennäköisesti vain pahennamme hänen sisäistä ristiriitaansa. Moni lapsi toki oppii piilottamaan todellisen kokemuksensa ja saattaa elää vuosia vanhempiaan miellyttääkseen, mutta itsensä kieltäminen ei tunnetusti tee kenenkään mielenterveydelle tai eheälle minäkuvalle hyvää.

Lapsen läheisenä tärkeintä on tukea lapsen omaa kokemusta. Elämän edetessä identiteetti kehittyy ja voi muuttua, joten lapsen ristiriitainen kokemus voi poistua vuosien mittaan tai ilmaantua vasta murrosiässä. Lapsille on myös luontaista kokeilla erilaisia rooleja, joten pukuleikeistä ja vaihtuvista mielenkiinnon kohteista ei kannata tehdä pitkälle vietyjä tulkintoja. Annetaan lasten leikkiä, kokeilla ja kasvaa omaksi itsekseen kaikessa rauhassa. Vaikka lapsi kokisi syntymässä määritetyn sukupuolen itselleen vääräksi, niin sen ei välttämättä tarvitse olla erityisen dramaattinen tai haavoja jättävä kokemus. Eniten siihen vaikuttaa se, kuinka lapsen lähipiiri osaa asiaan suhtautua ja lasta tukea.

Lisätietoa:

Laadukasta tietoa, tutkimustuloksia ja konsultaatiota on tarjolla, pohdintojen kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Suomen parasta asiantuntemusta saat ottamalla yhteyttä Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskukseen tai Setaan. Setan kautta saa tilattua myös monia viime vuosina painettuja laadukkaita oppaita niin lapsille ja nuorille kuin vanhemmille ja kasvatus-tai opetusalan ammattilaisille.