Tämä perusteksti kannattaa kaikkien vanhempien, alakoulun opettajien ja muiden lasten kanssa työskentelevien lukea.

Se tarjoaa tiiviissä paketissa tietoa:

1. Miten lapsen seksuaalinen kehitys muuttuu siirryttäessä kouluikään?

2. Miksi hyvän seksuaalikasvatuksen pohja on helpompaa luoda hyvissä ajoin?

3. Kuinka voit antaa hyviä eväitä lapsen turvalliseen seksuaaliseen kasvuun?

4. Mikä on tärkein viesti lapsen myönteisen identiteetin tukemiseksi?

“Kuinka vauvoja tehdään?”

Vastaat lapsen kysymykseen yksinkertaisesti, mutta totuudenmukaisesti:

Tavallisin tapa on laittaa pimppi ja pippeli yhteen, jotta siittiö saadaan munasolun luo. Tämän voi tehdä myös lääkärissä. Siitä muodostuu vauvan alku, joka alkaa kehittyä kohdussa. Alle kouluikäinen todennäköisesti toteaa “aha” ja jatkaa leikkejään muitta mutkitta.

Suurimmalle osalle lapsista tämä ihmiselämän perusinformaatio selviää kuitenkin vasta jossain vaiheessa alakouluikää. Silloin suhtautuminen on usein varsin toisenlainen: “Hyi! Yök. Oikeastiko te olette tehneet niin?!”

1. Lapsen seksuaalisen kehityksen murrosvaihe kouluikään tullessa

Alle kouluikäisen suhtautuminen omaan kehoon, alastomuuteen ja muihin arjen seksuaalisuuden aiheisiin on useimmiten spontaanin mutkatonta, leikkisää ja uteliasta. Silloin on helppoa ja hedelmällistä luoda lapsen kanssa luonteva puhetapa kaikkiin kehon osiin, toimintoihin ja lisääntymisen perusasioihin liittyen. Kouluikäisenä lapsen seksuaalinen kehitysvaihe on useimmiten hyvin erilainen kuin pikkulapsena.

Vaikka lapsuuden seksuaalisuus on aivan erilaista kuin nuorena tai aikuisena, sen perusta luodaan varhaisvuosina. Perusta vaikuttaa siihen, kuinka luontevaksi, myönteiseksi tai häpeälliseksi lapsi aihepiirin myöhemmin kokee. Ei ole silti syytä huolestua, vaikka lapsen varhaisvuodet olisivat hurahtaneet ohi asiaa miettimättä. Aina on hyvä aika alkaa panostaa läheiseen ja keskustelevaan suhteeseen lapsen kanssa. 

2. Hyvä seksuaalikasvatus on vaikeaa aloittaa vasta murrosiässä

On tavallista, että ennen avoin ja itsevarma lapsi kääntyy kouluikäisenä ikäänkuin sisäänpäin, vertailee itseään muihin ja tarvitsee kaverien hyväksyntää selvästi aiempaa enemmän. Tämä on normaali ja tärkeä kehitysvaihe, joka kertoo myös lapsen kasvun keskeneräisyyden: hän ei ole vielä kypsä esimerkiksi intiimeihin tekoihin toisten kanssa. 

Lapsi voi yhtäkkiä olla hyvin valikoiva siinä, mitä haluaa enää aikuisille kertoa. Intiimeistä asioista puhuminen voi tuntua todella vaivaannuttavalta. Etenkin, jos niistä ei ole ole ollut luontevaa puhua aiemminkaan. Ei ole ihme, että viidennen luokan biologian oppikirjan ihmisen lisääntymistä käsittelevät luvut tirskututtavat jo ensimmäisinä koulupäivinä elokuussa, jos esimerkiksi ihmisen sukuelimien nimiä ei ole lapsen ensimmäiseen kymmeneen ikävuoteen juuri mainittu. Koko aihepiirin ympärille on voinut kehittyä jo tabuisuuden kupla. 

Päinvastoin lapset, joille intiimeistä asioista läheisten aikuisten kanssa puhuminen on ollut arkipäiväistä jo varhaisvuosista, suhtautuvat aihepiiriin usein luontevasti koko peruskoulun läpi. Heistä voi tuntua huvittavalta huomata, kuinka vaivaantuneena fiksu opettaja on yhtäkkiä kuukautisista puhuessaan.

Seksuaalisuus ja ihmissuhteet kiinnostavat kouluiässä

Vaikka aihe voi tuntua vaivaannuttavalta, tietoa kyllä halutaan ja seksuaalisuus yleensä kiinnostaa kutkuttavasti. Kukapa ei olisi jännittyneenä tutkinut vanhempien kirjahyllyn seksikirjoja tai katsonut elokuvien intiimejä kohtauksia kiinnostuksen ja hämmennyksen ristiriitaisissa tunnelmissa.

Kiinnostavasta aiheesta on normaalia haluta urkkia lisätietoa. Omassa lapsuudessa ei ollut harvinaista, että pornolehtiä kaivettiin kaverien kanssa paperinkeräyslaatikoista tai valvottiin yökyläillessä varta vasten siksi, että sai porukalla kurkkia tv:n myöhäisillan eroottisia ohjelmia. Ero tähän nykyään on se, että verkossa hakujen tekemiseen ei tarvitse suurta kirjallista osaamista, vaan se onnistuu jo alkuluokkalaiselta.

Lasten “tietolähteet” voivat olla varsin epämääräisiä. Isosisaret, chatit ja sieltä täältä poimitut informaation palaset antavat kukin omanlaistaan seksuaalikasvatusta. Olisi todella toivottavaa, että jokainen lapsi saisi näiden lisäksi myös asiallista tietoa ja luotettavaa keskustelua, mieluummin hyvissä ajoin kuin liian myöhään.

3. Vahva pohja tukee ja suojaa

Lapset eivät kasva pumpulissa, vaan tulevat joka tapauksessa törmäämään monenlaisiin ilmiöihin ja vaihteleviin tietoihin. Tällöin luotettavia ja huolia poistavia vastauksia kaivataan kipeästi. Aikuisilta kysyminen voi tuntua kuitenkin kiusalliselta. Siksi on viisautta pyrkiä luomaan hyvä pohja lapsen taidoille sekä puheyhteydelle hyvissä ajoin. Intiimeistä asioista ja turvataidoista keskustelun aloittaminen vasta murrosiässä on myöhään. Lapset ovat usein ehtineet muodostaa käsityksensä jo aiemmin. Monet eivät myöskään uskalla kertoa mediankäytön sisällöistään aikuisille, ellei puhumiseen ole rohkaistu.

Vanhempana ja opettajana kannattaa kertoa, että on aina valmiina juttelemaan, eikä tule suuttumaan mistään asioista, mitä lapsi luottamuksella kertoo. Painostuksen sijaan lapselle kannattaa antaa tilaa valita kuitenkin itse, haluaako hän puhua intiimeistä asioistaan vai ei. Selvitysten mukaan on huomattavasti tuloksellisempaa pyrkiä tukemaan nuorta lempeällä ohjauksella ja tarjota tietoa hänen omien valintojen tueksi, kuin pyrkiä tiukkapipoiseen kontrollointiin. 

Hyvä ratkaisu on hankkia lapsen saataville nuorten seksuaalisuutta käsitteleviä kirjoja tai kiinnittää ilmoitustaululle nuorille tarkoitettujen pätevien chattipalveluiden yhteystietoja. Nuorten kysymykset ovat osoittaneet, kuinka paljon aukkoja perustiedoissa voi olla. Monilta epävarmuuksilta ja harhatiedoilta voidaan toivon mukaan välttyä jo sillä, jos lapselle on päivänselvää, mistä luotettavaa tietoa saa anonyymisti ja maksutta. 

4. Kuinka tukea myönteisen identiteetin kehittymistä?

Oma keho voi tuottaa lapselle iloa ja ylpeyttä, mutta myös häpeää. Monilla peruskouluikäisillä saattaa mennä suuri osa energiasta sen miettimiseen, ovatko he normaaleja, riittäviä ja kavereille kelpaavia. 

Kehoa ja ulkonäköä koskevat kommentit kuunnellaan tarkkaan. Aikuisten kannattaa olla hereillä ulkonäköä koskevia mielipiteitä sanoessaan. Niillä saa satutettua helposti tahtomattaankin. Kritiikin sijaan kehopositiivista viestiä on viisasta vahvistaa. Monia pikkulapsia ihaillaan ja kehutaan jatkuvasti, mutta kannustuksen tarve ei katoa epävarmassa peruskouluiässä. Päinvastoin, jokaisen tarvitsisi saada tuntea usein, että on hyväksytty sellaisena kuin on. 

Ylipäätään aikuisten ja kaverien asenteet poimitaan peruskouluiässä herkällä korvalla. Millaisia rooliodotuksia on? Millainen on hyvä tyttö, poika, ihminen tai arvostettu elämäntapa? Miltä pitää näyttää, että kelpaa? On kullanarvoisen tärkeää tuoda esille ihmisten moninaisuutta ja sitä, että on OK elää elämää hyvin monella tavalla. 

Moninaisuudesta kuuleminen on huojentavaa kaikille, ei vain vähemmistöille

Ei kannata olettaa, että lapsille ihmisten moninaisuuden hyväksyttävyys on päivänselvää. Myönteinen moninaisuudesta puhuminen pienestä alkaen on keskeinen kiusaamisen ennaltaehkäisijä. Vanhempien ja kasvattajien kannattaa tietoisesti purkaa vanhentuneita käsityksiä; vaikuttaako sukupuoli siihen, mistä väreistä pitää, mitä haluaa harrastaa tai missä työssä on hyvä? Perusteettomia oletuksia on hyvä ravistella – ja se on edelleen tässä ajassa tarpeen. 

Lasten ja nuorten oman identiteetin myönteiselle kehitykselle tekee hyvää kuulla, että ei ole olemassa enää tiukkoja rooleja, millainen pitää olla esimerkiksi sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen suhteen. Päinvastoin, on hyvä korostaa, että useimmiten ihmiset voivat huonosti, jos he yrittävät survoa itseään johonkin muottiin, joka ei oikeasti tunnu heistä omalta. On parempi aktiivisesti vahvistaa lasten myönteistä minäkuvaa omana itsenään.

“Saat olla sinä, saat tykätä kenestä itse haluat, saat tehdä sellaisia valintoja, jotka tuntuvat sinusta hyviltä.”