HPV-rokote suojaa naistensyöviltä

 

”Meidän tytöt eivät ole HPV-rokotetta ottanut, eivätkä tule ottamaan”

Vanhempi Facebookin keskustelussa lokakuussa 2018

 

Meissä on voimaa – ja viisautta

Tänään vietetään jo hienoksi ilmiöksi muotoutunutta Syöpäsäätiön Roosa nauha-päivää. Kampanjalla tuetaan suomalaista syöpätutkimusta, syöpään sairastuneita sekä heidän läheisiään. Pääfokus on rintasyöpätutkimuksessa, mutta myös muiden naisten syöpien ennaltaehkäisyssä.

kasvukaruselli roosanauha hpv-rokote
Anna Puun suunnittelema Roosa nauha viestii, että meissä on voimaa.

HPV-rokote on naisten syövän ennaltaehkäisyn ytimessä

Naisilla HPV aiheuttaa kohdunkaulan syöpää sekä osan emättimen, ulkosynnytinten, peräaukon sekä pään ja kaulan alueen syövistä. HPV-rokote ehkäisee tehokkaasti kohdunkaulan syövän esiasteita ja näin myös syöpää. Rokotteen arvioidaan estävän noin neljä viidestä kohdunkaulan syövästä. Sillä voidaan estää myös mahdolliset leikkaukset sekä raskaat sytostaatti- ja sädehoidot, jotka syöpään yleensä liittyvät.

HPV-rokote on ollut kansallisessa rokotusohjelmassa vuodesta 2013 ja syksystä 2015 alkaen sitä on tarjottu maksutta 11–12-vuotiaille tytöille. Rokotukset annetaan yleensä 6. luokalla, jotta mahdollisimman moni tyttö saisi suojan HPV-infektiota vastaan. Rokote on tärkeä ottaa jo 11–12-vuotiaana, sillä varhain annettu rokote synnyttää enemmän suojaavia vasta-aineita kuin myöhemmin annettu. Käytännössä rokotteen hyöty heikkenee, mitä vanhemmaksi rokotteen ottamista siirtää. Jos tyttö on jo ehtinyt saada elimistöönsä niitä HPV-viruksia, joita vastaan rokote antaa suojaa, ei rokote enää ennätä tehota.

Pelkoa lietsova uutisointi johtaa harhaan

Mediassa ja somessa liikkuvat jutut onnistuvat helposti kasvattamaan joukkohysteriaa ja vääristämään käsityksiä. Monet tyttöjen vanhemmat ovat ilmoittaneet kuuluvasti, että heillä ei HPV-rokotetta oteta. Tyttöjen huolta tai esimerkiksi rokotuskammoa ei tarvitse paljon pohjustaa, kun he suhtautuvat myös itse paniikinomaisesti asiaan. Tämä tarttuu helposti myös niihin tyttöihin, joiden vanhemmat luottavatkin tieteen tutkimustuloksiin.

Usein epäillään, onko rokote turvallinen ja aiheuttaako se jotakin vaarallisia jälkioireita. On vanhempana ilman muuta viisautta olla kriittinen ja kiinnostunut lapsensa terveydestä. Ymmärrettävästi kaikki oman lapsen tulevaisuuteen liittyvät asiat nostattavat helposti tunteita. Se on välittämistä ja hyvä niin. Samalla kukaan ei haluta valita lapsensa puolesta huonosti. Onko isompi riski olla ottamatta rokotetta muiden oireiden pelossa vai ennaltaehkäistä syöpään sairastumisen riskiä?

kasvukaruselli hpv-rokote
#tyttöjenpuolella

HPV-rokotetta on tutkittu laajasti niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin. Maailman terveysjärjestö WHO:n rokoteturvallisuuskomitea julkaisi kesäkuussa 2013 raportin, jonka mukaan yli 175 miljoonan jaetun rokoteannoksen kokemuksella HPV-rokotteiden turvallisuudesta on kiistaton näyttö. Jatkoraportit julkaistiin helmikuussa 2014 ja tammikuussa 2016. Ne ottivat kantaa erilaisiin HPV-rokotteesta esitettyihin kohuihin ja turvahuoliin. WHO suosittaa edelleen HPV-rokottamista parhaimpana keinona ehkäistä kohdunkaulan ja muita HPV-viruksen aiheuttamia syöpiä. Myöskään kotimaisissa tutkimuksissa HPV-rokotusten ja oireiden välillä ei ole osoitettu syy-seuraussuhdetta.

Rokotus ei pelasta koko maailmaa eikä takaa suojaa kaikilta naisten syöviltä. Kansalliseen rokotusohjelmaan ei oteta kuitenkaan perusteetta rokotetta, joka kustantaa valtiolle vuosittain noin 2 miljoonaa. Nuorten ihmisten syöpiä estämällä saadaan pelastettua eniten elinvuosia.

Lisätietoa:

 

 

 

 

Puhu pimpistä hyvää

”Maailman suurin ihmisoikeusrikkomus on mielestäni se, että tyttöjen oikeudet eivät toteudu.” 

Plan International Suomen pääsihteeri Ossi Heinänen (HS 11.10.2018)

Tänään vietetään seitsemättä kertaa YK:n kansainvälistä Tyttöjen oikeuksien päivää. Se, että vielä 2010-luvulla on täytynyt lanseerata päivä kiinnittämään huomiota tyttöjen syrjintään, kertoo päivän huutavasta tarpeesta. Vaikka yleismaailmalliset, kaikille yhdenvertaiset ihmisoikeudet julistettiin vuonna 1948, tyttöjen oikeuksien toteutuminen ei ole lainkaan itsestäänselvää.

Tytöt kohtaavat sukupuolensa vuoksi syrjintää ympäri maailmaa; tytöt eivät pääse kouluun, tyttöjä pakkonaitetaan, tytöt eivät saa päättää perheen perustamisesta, eivätkä edes omasta kehostaan.

Seksuaalikasvattajan näkökulmasta erityisen julmaa on se, että useissa maissa tyttöjen asema on heikko etenkin seksuaaliterveysasioissa. Itsemääräämisoikeuden ja kehon koskemattomuuden rikkominen aiheuttavat usein pahimmat traumat, sillä niissä satutetaan koko minäkuvamme ja itsetuntomme ydintä. Koska intiimeistä kehon osista on usein opittu vaikenemaan lapsuudesta alkaen, aiheuttaa niihin kajoaminen erityisen suurta häpeää.

Miksi tyttöjen kehon osista ei puhuta niiden oikeilla nimillä? 

Suomessa tilanne on huomattavasti parempi kuin monissa räikeistä ihmisoikeusrikkomuksista kärsivissä maissa, mutta parannettavaa on täälläkin. Tyttöjen oikeuksien toteutumista voidaan seksuaaliterveyden näkökulmasta tukea vahvasti jo varhaisista vuosista alkaen. Kun arkipäivän tilanteissa opitaan luontevasti nimeämään kaikki kehon osat ja niiden tehtävät sekä huomaamaan, että oma keho on arvokas ja hieno joka paikasta, niin omaa ja toisten kehoa osaa todennäköisemmin arvostaa myös nuorena ja aikuisena.

kasvukaruselli kehonosien nimeäminen
Harris 2011: Who Has What? All About Girls’ Bodies and Boys’ Bodies (Let’s Talk about You and Me).

Meillä Suomessa tapakulttuurina on usein suhtautua tyttöjen ja poikien sukuelimiin ja intimiteettin varsin epätasa-arvoisesti. Poikien sukuelimen kohdalla puhutaan varsin vakiintuneesti pippelistä ja pojille sallitaan nakuilua ja luonnollista pippelin räpläämistä paljon enemmän. Tyttöjen sukuelimistä ei usein uskalleta käyttää mitään järkevää sanaa, tai sitten kaikki on yhtä pyllyä.

Viime viikolla tilaisuudessani eräs lastentarhanopettaja kertoi, kuinka vanhempi kollega oli hypännyt kieltämään, että ei tuota voi sanoa, kun opettaja oli maininnut pimpin lasta pottailussa auttaessaan.

Kuvaava esimerkikki meidän perinteisestä tapakulttuuristamme löytyy myös rakastetusta Teemu ja Maija -kirjasta. Tarinassa alastomat lapset katselevat toistensa kehoja. Pojalle todetaan, että sinulla on pippeli ja tytön kohdalla puhutaan pissireiästä. Siis mistä?

Ei ihme, että monien tyttöjen ensikokemus oman alapään katsomisesta on vasta kouluiässä. Silloin reaktio voi olla kauhistus ja häpeä, jos kukaan ei ole aiemmin kertonut, että kaikki kehossa on oikein hyvin.

Aloitetaan lasten omaan kehoon liittyvien oikeuksien rakentaminen siitä, että annetaan myös tytöille yhtälainen oikeus tutustua ja riemuita omista upeista kehoistaan. Jokainen kasvattaja voi valita itselleen sopivat sanat, kunhan ne ovat oikeita käsitteitä. Etupyllyille totaalinen ei.

Vaivaantunut vaikeneminen ei myöskään ole kestävä vaihtoehto. Se luo vain pohjan seuraaville häpeän ja puhumattomuuden kulttuurin ihmisuhreille.

kasvukaruselli tyttöjen oikeudet
#heipatpuhumattomuudelle #tyttöjenpuolella

 

Lue lisää Tyttöjen päivästä Planin sivuilta.

 

Annetaan lasten nakuilla

On tavallista, että alle kouluikäiset lapset tykkäävät viettää aikaansa nakuillen. Mikäpä olisi hauskempaa, kuin alasti ruohikolla kirmaaminen tai peppu paljaana rantavedessä läträäminen. Omaa kehoa ja kaikkia sen paikkoja voi olla kivaa esitellä myös muille.

Pienten lasten vanhemmat voivat tuntea epävarmuutta, kuinka lasten nakuiluun olisi viisasta suhtautua. Mediasta nousevat ilmiöt lisäävät huolia ja ylisuojelevainen holhouskulttuuri nostaa päätään meilläkin. Etenkin amerikkalaisten hysteerinen suhtautuminen alastomuuteen vääristää helposti käsityksiä. Kulmakurttuisella huolehtimisella saadaan kuitenkin enemmän hallaa aikaiseksi, kuin luontevalla suhtautumisella ja lempeällä ohjauksella.

Kolme syytä, miksi lasten nakuiluun voi suhtautua myönteisesti:

lapsen nakuilu kertoo usein hyvästä itsetunnosta - kasvukaruselli1. Usein nakuilu kertoo hyvästä itsetunnosta

Synnyttyään jokainen ihminen hyväksyy itsensä täysin. Lähtökohtaisesti kaikki kehon paikat ovat lapselle samanarvoisia eivätkä taaperot mieti, onko heillä vaatteita päällä tai ei. Alasti on usein vain ihanan helppoa olla ja liikkua.

Lapset poimivat kuitenkin hyvin nopeasti ympäristön ilmapiirin ja tavat. Lapset huomaavat, jos aikuisten suhtautuminen on vaivaantunutta. Se, kuinka toiset suhtautuvat meihin on keskeistä itsetunnon ydintä. Häpeän tunne ja nolot kokemukset jäävät mieleen. Arjen spontaanit tilanteet muokkaavat tehokkaasti sitä mielikuvaa, onko oma keho hyvä sellaisena kuin se on.

Jos alle kouluikäinen lapsi lapsi nakuilee mielellään, se on usein positiivinen merkki hyvästä itsetunnosta. Lapsi, jolla on myönteinen kehonkuva, ei useimmiten huomaa arkailla alastomuutta. Mielessä voi olla tärkeämmät asiat, kuten kiire hauskaan vesileikkiin, eikä lapsi noteeraa, onko ympärillä muita ihmisiä tai mitä kenelläkin on päällä.

Yleensä lapsille tulee kehitysvaihe, jolloin vieraiden edessä nakuilu ei tunnu enää luontevalta. On kuitenkin kurjaa, jos alle kouluikäinen arkailee tai häpeää kehoaan toisten sanojen tai välittyneiden asenteiden vuoksi.annetaan lasten nakuilla kasvukaruselli

2. Nakuilulle sopivat tavat voi opettaa lasta häpäisemättä

Meillä on useimmiten tapana käyttää pienilläkin lapsilla uikkareita julkisilla uimarannoilla. Kehitysvaiheensa puolesta alle kouluikäiset lapset voisivat hyvin olla halutessaan myös alasti. Siinä ei tarvitsisi todellakaan olla mitään hätkähdyttävää.

On selvää, että usein uikkareita käytetään jo ihan auringon ja hygienian näkökulmasta, mutta sosiaaliset tavat taitavat painaa kuitenkin eniten. Yleisillä rannoilla on toki tarkoitus, että kaikilla on mukavaa, joten lasten nakuilun aiheuttaessa naapureissa vaivaantuneisuutta, voi alastomat leikit jättää kotiin. Ikävintä on kuitenkin se, että epäilyt kanssakansalaisten luotettavuudesta ovat lisääntyneet.

Ei anneta kuitenkaan liiallisille peloille tilaa ja annetaan lasten olla huoletta. Pienelle lapselle kannattaa kertoa, että sukuelinalueella on kehon herkimmät paikat, joita kannattaa suojata lialta. Niitä ei ole myöskään tapana esitellä muille, vaikka ne ovatkin yhtä hyviä kuin muutkin kehon paikat. Jos alastomuus tai genitaalit ovat kotona täysin vaiettu aihe, lapsi saa helposti käsityksen, että ne ovat jotenkin rumia tai häpeällisiä.

Lapselle voi mutkattomasti opettaa, että pidetään oman perheen ulkopuolella housut jalassa, mutta ainakin mökillä, pihalla ja kotona nakuilu on ok. Kotona alasti voi olla vaikka koko perhe. Jos joku haluaa yksityisyyttä, niin sitten mennään sen mukaan. Jokaisella vauvasta vaariin on oikeus päättää kehostaan, joten myös alastomuuden kohdalla kunnioitetaan kunkin omaa tahtoa.

Vaikka monet lapset tykkäävät luonnostaan nakuilla, niin ei se ole kaikkien juttu. Tärkeintä on antaa tilaa lapsen omalle tavalle olla itsensä. Vanhemman kannattaa kuitenkin tietoisesti pitää huolta, että lapsi tietää hänen kehonsa olevan kaikkialta juuri oikeanlainen.voiko lapsi olla uimarannalla alasti - kasvukaruselli

3. Lapsen nakuilua ei pidä sekoittaa aikuisen ajatusmaailmaan

Suomalaisessa päiväkodissa työskennellyt englantilainen tuttavamieheni sanoi, ettei voisi pitää Briteissä päiväkodissa tyttölasta sylissä. Yhdysvalloissa on lisääntynyt tapa, ettei isän ole sopivaa nähdä tyttölastaan alasti.

Monissa maissa överiksi mennyt varovaisuus lasten kehojen kohdalla tuntuu liittyvän ennen kaikkea siihen, ettei ihmisen seksuaalisuuden kehitystä tunneta. Lapsen seksuaalisuus on aivan erilaista kuin nuorella tai aikuisella. Lapsi ei näe eikä ymmärrä sitä niin kuin aikuinen. Lapsen maailmaa ei siis pidä seksualisoida aikuisen perspektiivistä katsottuna. Lapsen viattoman utelias, leikkisä ja iloinen suhtautuminen saadaan hyvin helposti vaiennettua. Hyvinvoinnille olisi kuitenkin ehdottomasti eduksi, että jotakin tuosta lapsuuden leikkisästä ja mutkattomasta ihmiskehoon suhtautumisesta säilyisi aikuisuuteen saakka.

Annetaan lasten säilyttää lapsuuden aitous, vilpitön olemisen keveys ja nakuilun riemu. Pidetään toki tilannetaju ja hyvät tavat mielessä, mutta ei anneta huolien tai hysteerisyyden ottaa valtaa. Niillä saadaan aikaiseksi pääasiassa negatiivisia seurauksia. Terve lapsi leikkii – ja on mutkattoman ylpeä upeasta aataminasustaan!Lasten nakuilu on normaalia - kasvukaruselli

 

Blogissa tulossa

Arjen alapääjuttuja, pieniä suuria vinkkejä ja varmuutta lasten seksuaalikasvatukseen

Kasvukarusellin blogi on ollut kevään oppimassa uutta ja latailee kesällä tulevaa varten. Käsittelemättömiä aiheita ja lähes jokaista vanhempaa tai ammattikasvattajaa koskevia teemoja on pilvin pimein. Puhututtavat ja kysymysmerkeissä pyörineet aiheet janoavat päästä pöytälaatikosta esille ja keskusteluun.

Tulevien blogien aiheita:

  • Vanhemman TOP 5. Lapsen seksuaalisen kasvun myönteinen tukeminen.
  • Unnutus eli lasten itsetyydytys. Kuinka suhtautua ja ohjata? Mikä on normaalia?
  • Vahvan itsetunnon ydin. Kuinka tukea lapten itsetuntoa ja kehopositiivisen minäkuvan rakentumista parhaiten?
  • Moninaisuus. Kuinka siitä tulee maailman luontevin asia? Kuinka suhtautua, jos lapsi ei koe olevansa tyttö eikä poika? Kuinka tukea sukupuolinormeista poikkeavan lapsen kasvua erilaisissa asenneilmapiireissä?

kasvukaruselli blogi saara sahlsten

Hyväksi havaitut kuvakirjat ja muut aarteet kaikkien käsille

Minulta on usein pyydetty listaa, jossa olisi koottuna hyväksi havaittuja kuvakirjoja luontevan seksuaalikasvatuksen materiaaliksi. Hyviä teoksia on jo jonkin verran saatavilla, mutta se on totta, että niiden etsiminen vaatii välillä salapoliisin taitoja.

Kokoan lähitulevaisuudessa blogiin kirjavinkkilistan, jossa on näppärästi luetteloitu aihepiirin osuvat kuvakirjat ja muutamat muut oivat oppaat.

Jos jokin lapsen seksuaalikasvatuksen aihe mietityttää, niin voit hyvin laittaa minulle toivetta sen käsittelystä esimerkiksi Kasvukarusellin verkkosivun yhteydenottolomakkeen kautta.

kasvukaruselli saara sahlsten uimapukusääntö
Uimapukusääntö on niin konkreettinen, että sen ymmärtää jo muutaman vuoden ikäinen. Uikkarin alla on hienot ja kaikista herkimmät kehon osat. Sinne ei saa muut koskea ilman lupaa. Itse taas voi koskea hyvillä mielin, mutta yleensä omassa rauhassa.

Kasvukaruselli kouluttaa myös kesällä

Blogissa keskustelua jatketaan kesäkuumien jälkeen, mutta muuten Kasvukarusellin yhteydet kulkevat. Kesän koulutuskalenterissa olen ensi alkuun länsirannikolla, sitten pääsen kouluttamaan uutena aluevaltauksena kansainvälistä kasvatusalan henkilöstöä Suomen rajojen ulkopuolelta. Elokuussa jatketaan Etelä-Savossa. Ollaan siis kuulolla ja palataan pian.

Ihanaa kesää, voikaa hyvin!

Aurinkoterveisin, Saara

Mistä lapsi tietää, että saa sanoa EI?

Kohu seksuaalisesta häirinnästä on herättänyt puhetta siitä, millaista on sopiva kosketus ja käytös. Kohu on paljastanut, etteivät nämä ole läheskään meille kaikille selviä. Toisaalta ei ole mikään ihme, ettei aikuisenakaan tiedä rajoja, jos niitä ei ole koskaan opetettu. Lapsi ei tiedä kehon koskemattomuuteen liittyviä turvataitoja, jos niitä ei kerrota.

Onko meillä suomalaisessa kulttuurissa tapana opettaa kotona turvataitoja lapsille? Siis liittyen lapsen oman kehon suojelemiseen ja arvostamiseen?  Ne on yhtä lailla tärkeää opettaa kuin se, kuinka liikenteessä tai keittiössä toimitaan turvallisesti.  Ehkä meistä tuntuu, että kehoon liittyvien turvataitojen opettaminen on hankalaa.

Loppujen lopuksi kyse on vain muutamista tärkeimmistä, maalaisjärjellä ymmärrettävistä seikoista. Kuten oman kehon tunteminen, yksityisen rajan tietäminen ja itsemääräämisoikeuden ymmärtäminen. Maalaisjärjestä huolimatta me vanhemmat emme läheskään aina huomaa opettaa näitä tuikitärkeitä taitoja lapsille. Eihän meillä usein ole kokemusta siitä, että meillekään niistä olisi selvästi kerrottu.

Lapsi ei kuitenkaan voi esimerkiksi tietää, että hänellä on lupa sanoa EI – aikuisellekin – jos sitä ei hänelle kerrota.

Lapsesta asti on tärkeää saada tietää, että ei ole pakko halata, jos ei halua. Tai että kaikki eivät pidä samanlaisesta koskettamisesta. Toiset tykkäävät painia tai paijata, ja toiset eivät – eikä tarvitsekaan. Jonkun on kerrottava lapselle, että jos mikään kosketus tuntuu ahdistavalta, niin aina saa sanoa heti EI, ja lähteä heti pois.

kasvukaruselli saara sahlsten kehotunnekasvatus turvataidot

Liian kiltin rooliin opetettu ihminen antaa helposti kohdella itseään huonosti. Jos taas lasta on kohdeltu kotona huonosti, ei hänellä välttämättä ole mallia turvallisesta ja hyvän tuntuisesta läheisyydestä. Siksikin on tärkeää, että turvataitojen opettaminen ei jää vain kodin vastuulle – vaan niistä puhuminen tapahtuisi luontevana osana myös päiväkotien ja koulujen arkea. Lapsena opittu itsensä ja toisten kunnioittaminen kantaa myös aikuisina.

Lapsille vaikeidenkin aiheiden opettaminen sujuu usein helpoiten kuvakirjojen avulla. Turvataitoihin liittyviä tarinakirjoja on vain käsittämättömän vähän. Jos sinulle on tullut sellaisia vastaan, niin saa ilmiantaa!

Harvinainen kuvakirja, joka opettaa erinomaisesti tarinan keinoin EI:n sanomista, on jo kymmenen vuotta sitten julkaistu, hyvinkääläisen lastentarhanopettaja Sari Vennon Peikonhäntä. Pieni painos on tietysti loppuunmyyty, mutta sitä saa vielä kirjastoista. Suosittelen lämpimästi. Olen saanut palautettua omankin lainakappaleeni muiden saataville, kun ystävällinen kirjailija raaski lähettää kappaleen omasta hyllystään. Kirja on kulkenut tilaisuuksissa mukanani- ja tulee kulkemaan jatkossakin.

peikonhäntä turvataidot kasvukaruselli

Oma lapseni ei ollut ensin kannen perusteella innoissaan, mutta kirjan luettuamme hän henkäisi: “Tykkäsin tästä tosi paljon. Voidaanko lukea uudelleen?” Samassa yhteydessä on luontevaa jutella sanoma vielä auki: omasta kehosta saa päättää itse ja toisen koskemiseen pitää kysyä lupa. Aiheen voi yhdistää lapsen oman elämän tuttuihin tilanteisiin useimmiten erittäin helposti.

Mitä veikkaatte, olisiko #metoo:n kaltaisille kampanjoille tarvetta, jos oman ja toisten kehojen kunnioittaminen olisi meille lapsesta asti päivänselvää?

“Peikko kääntyi katsomaan kauniisti kaartuvaa häntää. Se siristi silmiään, huiskautti häntäänsä. – Minun ikioma häntäni, se kuiskasi ylpeyttä äänessään. – Se on…hieno!”

kasvukaruselli saara sahlsten turvataidot
Läheisyys on mahtava asia! Omaa ja toisten kehoja saa ilman muuta pitää hyvänä ja telmuta yhdessä. Kunnioitetaan kuitenkin itseämme ja toisiamme. Kosketuksen kuuluu tuntua hyvältä. Ikävälle kosketukselle kannattaa aina sanoa EI.