Lapsi on pienestä asti kosketuksissa monen kanssa. Vanhemmat, hoitajat, toiset lapset, terveydenhuollon ammattilaiset, harrastusohjaajat ja opettajat. Läheisyys on useimmiten ihanaa ja pieni lapsi ylipäätään tarvitsee monenlaista hoivaa ja apua, jossa läheisessä kosketuksissa oleminen on päivänselvää.
Siksi aikuinen ei usein tule ajatelleeksi, että eihän lapsi voi tietää, että myös aikuiselle saa sanoa EI, jos jokin kosketus tuntuu epämukavalta tai ahdistavalta. Lapsi ei voi tietää itsemääräämisoikeudestaan, ellei siitä kerrota hänelle. On tärkeää kuulla, että omasta kehosta saa päättää pienestä asti eikä kukaan muu voi tietää, mikä tuntuu sinusta hyvältä. Siksi on tärkeää oppia kuuntelemaan ja arvostamaan omaa tunnettaan – ja saada rohkaisua sen ääneen sanomiseen. Kun tämän oppii jo lapsena, omat rajansa tunnistaa helpommin myös nuorena ja aikuisena. Itseään arvostava ja omat oikeutensa tunteva ei anna helposti myöskään kohdella itseään kaltoin.
Kuulen edelleen usein ikäviä tarinoita, kuinka lääkärissä yllättäen on otettu näyte lapsen peräaukosta tai terveydenhoitaja on kokeillut alakouluikäisen kiveksiä varoittamatta ja kertomatta ensin, mitä on vuorossa ja miksi.
